SININEN HETKI

Uusi päivä, uusi ilta.

Olen yksin. On sininen hetki. Takapihan pyykkinarulla kiikkuu kärjestään kuun kapea sirppi. Kiikkuu kalsareiden ja vaaleanpunaisten pikkuhousujen välissä. Kun iltatuuli kuivattaa pyykin, irrottaa kuu kyntensä narusta, kieppuu ympäri, heittää pari volttia, ottaa vauhtia ja ponnahtaa korkealle.

Sitä ponnahdusta en näe, roikkumisen vain. Torkahdan. Pyykin kuivumisen katsominen likaisen ikkunalasin läpi on väsyttävää.

Tervetuloa kotiin rampa ankka!

Kun suljen silmäni, karkaan lapsuuteen.

Milla tulee kylään. Milla? Kuka on Milla?

- Mä oon sun paras ystäväs, ymmärrätkö Höntti, sanoo Milla karamelliäänellä ja heti minä ymmärrän.

Milla asuu pihanperällä ennenvanhaan talossa: seinät lautaa ja jalat kiveä. Millan isä sanoo, että talon toinen jalka on uponnut saveen persuksiaan myöten, siksi koti seisoo vinossa ja nojailee kallioon.

Millalla on Työkansan Sanomat taiteltuna kainalossa. ”Katsopas Siukku-piukku”, sanoo Milla. ”Nyt luen sulle tiedettä, ettäs viisastut”. Milla alkaa tavata hitaasti venytellen niinkuin sillä olisi suussa purukumia. Niin luetaan sanomalehteä. ”Tietäjä Äks-yy-zeta sa-noooo, että pienet mu-ke-lot on PÖL-JI-Ä. Tunto-merkit: hii-ren-ham-paaat, tuk-ka takus-sa, ei letitet-tyy, kengät vääärissä jaloissaa ja li-kainen mekkooo. Sellainen lapsi ei kelpaa ihmiseksi, mutta kelpaa jotenkuten noidaksi. Älä ala parkua. Mä oon sun paras ystäväs tässä pahassa maailmassa, vaikka olet tommone homekorva- kippuravarvas ja lisäksi pöljä, sanoo Milla hellästi ja narskuttaa hampaitaan. Et sitten konstaile, ymmärrätkö. Sinun pitää totella. Lupaa heti. Vanno vala. Sano perässä: Enkeli tenkeli luudalla lenteli, Aamen plottis! Nyt vielä nielaset kolme pisaraa lohikäärmeen verta.” Milla kaivaa taskunpohjalta pienen pullon ja kengästä vääntyneen lusikan. Hän nuolaise karvat lusikasta ja tiputtaa siihen kolme pisaraa vihreetä verta. Minä nielaisen. ”Tämä on väkevä loitsu”, sanoo Milla pimeällä äänellä. ”Sitä ei voi perua. Nyt sinä olet virallisesti noita tässä matoisessa maailmassa ja taivasten valtakunnassa myös. Älä ala kuule pillittämään, kuka käski mennä vannomaan, sanoo Milla ja irvistää ystävällisesti.

Niin minusta tuli ikiaikainen noita.