Karvainen kuva /

Valokuva-albumissa on kuva kissasta ja koirasta sylityksin - tassut, käpälät, hännät, viiksikarvat sopivasti solmussa. En tiedä mistä kissa alkaa ja mihin koira päättyy.

Vanhalla kissalla on posliininuken silmät, metsälammen siniset ja totiset. Katse on kuin viileää vettä. Kissa tuijottaa minua ääneti. Ei hymyile koskaan. Joskus sentään nauraa vahingonilosta, kun puen yöpaidan väärinpäin. Kissa näkee ihmisen puutteet ja antaa anteeksi.

Koiran silmät hymyilevät ja tuikkivat lämpöä. Koira hyväksyy ihmisen sellaisena kuin ihminen on, virheineen päivineen. Sen ei tarvitse antaa anteeksi.