Ekaluokkalaiset leikkelevät paperista joulukuusia ja liimaavat
oksille tähtösiä. Kesken iloisen tohinan nousee Annica pystyyn ja julistaa:
- Meidän äiti ei usko Jumalaan, meidän isä ei usko
Jumalaan, Severi-setä ei usko, eikä Saara täti, eikä Julle-eno…
(Hyvä, että Annicalla on suuri suku. Ehdin miettiä
vastavetoa, sellaista, josta ärhäkät sukulaiset eivät loukkaannu.)
- Petteri-serkku ei usko Jumalaan, jatkaa tyttö,
eikä Allu…
Ennen kuin pääsemme pikkuserkkuihin, nousee Teemu seisomaan
ja huutaa möreällä äänellä:
- Älkää kuunnelko Annicaa, älkää välittäkö
Annicasta. Hän ei ole uskovainen, hän on uskomaton. Eihän Annica usko edes
joulupukkiin!
Siis – mikä olikaan todistettava!
Joulukuun alussa alkoi väittely siitä, onko joulupukkia
olemassa. Ehdotin suljettua lippuäänestystä. Opettajallakin oli yksi ääni. Joulupukki
voitti ylivoimaisesti äänin 18/7. Päätimme uusia äänestyksen vuoden kuluttua,
mutta siihen asti meidän luokkamme siis uskoo joulupukkiin. Demokraattinen
ratkaisu toimi hyvin. Voisiko Jumalan olemassaolosta äänestää?
Stephen Hawking lähestyy Jumalaa tiedemiehen viisaudella käyttäen
järjen instrumentteja tv-dokumentissa ’Suuri suunnitelma’. Miksi emme sitten
mekin yrittäisi. Jos Sinä, lukijani, keksit joulunpyhinä oikean vastauksen ensiluokkalaisten
tarpeiksi, kerro ihmeessä!
Sinulle mielenrauhaa joulunpyhiksi toivottelee
Sirkku