Olen läkähtyä tähän paperisotkuun. Pöydälläni on kasapäin tarinanpätkiä. Niitä putoilee lattialle ja liukuu sängyn alle; niitä varisee kansioista, mapeista ja kenkälaatikoista. Paperikori pursuaa yli laitojen ja imuri menee tukkoon. Kahvimuki ei enää mahdu keikkumaan pöydänkulmalla.
Kirjoitusvauhtini on ollut tolkuton: joka päivä pätkä tarinaa. Kuka sellaista menoa kestää? En ainakaan minä. Nyt on tarpeen tuumaustauko. Vaivun talviunille.
Kauniita unia meille kaikille!
toivoo Sirkku
Kestätkö tutustua opettajan arkeen? Jos, niin talutan eteesi nyrjähtäneitä lapsia. Katson tapahtumia kuin peilistä. Lasten intimiteettisuojan vuoksi ensin on särjettävä peili pirstaleiksi ja koottava se uudelleen. Vaikka jokainen siru on aito, on mosaiikkikuva kuvitelma.Vain lasten sielut ovat ehjät, niitä en ole uskaltanut särkeä. Kerron myös itsestäni räkänokkaisena pula-ajan kakarana ja kaikenkarvaisista elukoista, siivekkäistä ja hännällisistä. Tästä se alkaa:
Olisi todella mielenkiintoista lukea lisää näitä loistavia kirjoituksia :)
VastaaPoistaKaipaan lisää näitä mahtavia tarinoita ja hienoja kohtaamisia!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Poista