Jatkoa:
Tammikuun 7. päivä
Auringon nousuun on vielä aikaa. Kaupungin valot värjäävät taivaan
aniliininpunaiseksi. Kuun terävä koukku parsii repaleisia pilviä. Joulun jälkeen ensimmäinen
koulupäivä on edessä. Jesse kulkee yhtä matkaa kanssani, kehuu lomapäivien
antia.
- Ei paskempaa. Telkkua koko
joulu, aina vaan telkkua. Iskä katto mun kaa. Tosi makeeta! Ei mitään
pikkukakrujen juttuja. Tajuut sä? Tietty et tajuu! Mä selitän sulle miten se
menee: Iskä tukkii kourlalla mun silmät, just ku se juttu tulee. Kuuluu vaan
läähätystä ja voihkimista. Jos se on nainen, sitä nussitaan tai se paskantaa
lasta – sä tiedät! Nii, tai voi sillä
tyypillä olla puukko hampaissa. Sillon se nainen kiljuu kimeesti. Mä tiedän
tarlkasti. Se on aina toi sama juttu. Äänestä kuulee mikä.
Kiinalainen ruoka:
kaikki 10 ruokalajia omissa pikku kulhoissaan. Idän vanhaa viisautta.
Makuvivahteet erottuvat nautinnollisesti. Sitten tulee nykyihminen, länsimaisen
sivistyksen tuote, kallistaa kulhojen sisällöt suurelle lautaselle, hämmentää
haarukalla, pursottaa päälle ketsuppia ja vatkaa mössöksi. Ei kun syömään!
Ihminen sulloo suuhunsa pöperöä, sulloo ja piereskelee. Ei paskempaa.
Ja tätä mössöä tunkee kaikilta
kanavilta: seksillä ja väkivallalla kyllästettyä mediakulttuuria. Päälle
pursotetaan aina samaa ketsuppia – se myy.
Rusoposkinen pikkumies kiehnää kyljessäni, katsoo silmiin ja
kysyy:
-
Katot
säkin porrnoo?
- No, enpä katso.
-
Onks
sulla iskää?
-
Ei
enää. Isäni on kuollut.
- Jaa, nyt mä ymmärlän – ei iskää, ei
porrnoo!
Tuntuu haikealta: Minulla ei ole isää, joka varjelisi
näkemästä parhaita paloja. Poika tarttuu käteeni, jarruttaa kulkua, kiskoo ja
roikkuu. Talutamme toisiamme, me kaksi: äiditön ja isätön. Vasta koulun
portilla poika irrottaa otteensa – jos vaikka kaverit näkevät!
Rakkaus – loppuun kierrätetty sana,
parasta ennen päiväys meni umpeen joskus 60-luvulla.
Ensin sana kuorrutettiin imelällä karamellivellillä,
sitten sen pintaan iskettiin raamatunlauseita ja pornokuvia,
nyt on päälle
ruiskaistu Aidsin saastuttamaa spermaa.
Kaiken tahman ja lian alla tykyttää,
haukkoo henkeään – rakkaus.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!