Lissu - rimpuileva risukimppu, osa 5

Toukokuun 23. päivä

Koulupiha. Nurmikko kiertää asfaltin reunaa. Kahdensadan lapsen nappulakengät, lenkkitossut ja kumpparit tallovat nurmennukkaa, johon syksyllä istutettiin neljäsataa kukkasipulia koko koulun voimin. Nouse siinä sitten savikovasta maasta. Hullun hommaa.

Minulla on jalassani sisäkengät, en ehtinyt vaihtaa. Ilkeä tuuli puhaltaa kesätakin lävitse. Lissu tarttuu käteen, katsoo silmiin.

-       Opettaja, tule näkemään kaunista. Onko totta, että me istutettiin noin kaunista? Onko?

Seuraan Lissua. Aidanvieressä, turvassa lasten saappailta, nousee pari surkeaa papukaijatulppaania, lehdet rypyssä, varret koukussa. Olisi ollut parempi pysytellä savikokkareiden alla, ajattelen, mutta sanon:

-       On se totta. Istutettiinhan me juuri ennen lumen tuloa. Koko koulu istutti, sanon ja mutisen itsekseni: neljäsataa sipulia ja nuo kaksi kehtasivat selvitä hengissä.

-       Tämä puska, tämä päivänkakkarapuska, sanoo lapsi haltioissaan ja kyykistyy haistelemaan voikukkamätästä.

Kannatti istuttaa – sittenkin kannatti.

Kello 11.

Lissukka kiikuttaa minulle isoa paperia. Se on kyselylomake, itse tehty ja saman tien myös itse vastattu. Jokainen kysymys on reunustettu heleänvärisillä tussiviivoilla:

TYKÄÄTKÖ SINÄ ELÄIMISTÄ?

MINÄ TYKÄÄN.

TYKÄÄTKÖ SINÄ OPTAJASTA?

MINÄ TYKÄÄN.

TYKÄÄTKÖ SINÄ OPIMISESTA?

MINÄ TYKÄÄN.

TYKÄÄTKÖ SINÄ ITSESTÄ?

MINÄ TYKÄÄN.

Kannatti halata, sittenkin kannatti, ajattelen ja vasen silmäni alkaa vuotaa – oikeassa on kyynelkanava tukossa. Saisi olla molemmissa. Hävettää pyyhkiä silmäkulmaa vessapaperinriekaleella.

Tullakseen hyväksytyksi on pulun oltava valkoinen ja käytettävä nimeä ’kyyhky’, koira tarvitsee sukutaulun ja rekisterinumeron, lapsella on oltava riittävät kouluvalmiudet ja hänen on saavutettava opetussuunnitelman tavoitteet, opettajan on sisäistettävä koulun arvoperusta. Ellei, olemme turhia tahroja, kärpäsen kakkoja, yhteiskunnan muuten niin puhtoisella paperilla.