Unen metsässä

Nukumme kylki kyljessä, me kolme – äiti, minä ja Musti.

Koira haukahtelee ”uh, uh, uh” – pehmeästi, niin pehmeästi.

Syvältä, syvältä unen metsästä, unen kalliolta kaikuu onnellinen haukku.

Mättäällä unilinnun munankuori, koira nuuhkaisee, höyhen tarttuu märkään kirsuun,

Musti sitä puhaltelee phois, phois – aivastaa unissaan.

Etutassut rypyttävät lakanaa juoksun tahtiin ja takakäpälät rummuttavat äidin säärtä vasten.

Neljätoista koiranvuotta pakottaa jäseniä päivisin,

kaihisilmäinen koira törmää puuhun ja häkeltyy,

Mutta öisin villi vallaton uni juoksuttaa.