Ennen kesytystä oli Miron tapoihin kuulunut yritys kynsiä luokkatovereiden kasvoja, jos oma tahto ei kiroilulla mennyt perille:- Selitä miksi kynsit?
- No kato pakko, ymmärrätkö?
- En ymmärrä. Mikä pakko?
- No, toi vitun homo ei muuten tajuu!
- Mitä ei tajua?
- Että mä haluun ton - heti paikalla!
- Minkä ton?
- No ton hajukumin.
Laitoin pojalle tumput käteen ja kiinnitin ne hakaneuloilla puseron hihoihin. Oikean käden lapanen poistettiin kirjoittamisen ajaksi. Toimivaa!
Aloimme heti tammikuussa 'isän kotitehtävät'. Elämä kotona oli helvetillistä kaaosta. Kehitimme keinoja karsia kiukunpuuskia. Sitten potan potkimisen Miika-isä oli myötäillyt lapsihirviönsä oikkuja ja pelännyt tämän naurunräkätystä. Pojasta oli kätevää, että hänellä oli hyytelö-isä, harmiton potkittava, ei sattunut varpaisiin.
Otimme käyttöön tarkat päivärutiinit. Joka aamu kello 7.30 syödään puuroannos. Poika saa valita kahdesta vaihtoehdosta (aina vain kahdesta) esim. kaura / riisi, mehukeitto / voinappi. Illalla otetaan esille seuraavan päivän vaatteet tyyliin: punainen pusero / sininen raitapaita, farkut / haalarit. Ahtaat säännöt olivat epämukavia, mutta kun viikko oli sinnitelty, riitely ja kinaaminen vähenivät merkittävästi.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!