MIRO - susilapsi, osa 4

Miron hirviö

Päivän viimeinen tunti

Lapset ovat valinneet työparin. Edes Miroa, ja varsinkaan Miroa, ei jätetä yksin. Lapset puuhaavat nyt kuka mitäkin. Tehtävä on vapaavalintainen. Miro ja Mikko ovat luokan perällä kyykkysillään. Lattialle on levitetty Afrikan tähti. Väärä valinta, enteilee myrskyä! Peli vaatii pitkää pinnaa ja Mikko on luokan kingi, vielä syyslukukaudella räjähdysaltis kaveri, isokokoinenkin vielä. Miro näyttää Mikon rinnalla tosi ruipelolta. Mutta Miron peli sujuu kuin rasvattu. Pojalla on kourassaan nippu seteleitä. Nyt hän kääntää seuraavan pahvinappulan: ROSVO! RYÖSTÖ! Rahat meni!

Miro ulvahtaa, tarttuu pelipahvin reunoihin ja heittää nappulat, setelit, nopat korkealle. Sieltä ne hetken leijailtuaan ropisevat lattialle. Miro jäykistyy kyyryyn rautalankahäkkyräksi ja alkaa järsiä terävin hampain rannettaan. Surkea susi istuu häntänsä päällä, pelkää piiskaniskuja, odottaa potkuja. Mikon silmiin kihahtavat harmin kyyneleet. Hän huokaa syvään ja sanoo:

- Kuule, älä välitä. Ei haittaa. Mä ymmärrän ton jutun. Tommonen mäkin olin ennen joulua. Pelataanko???

Mikko konttaa lattialla, kerää kamat kasaan ja peli alkaa alusta.

Katson ihmeissäni. Kuka muu pystyisi Susilasta paremmin auttamaan kuin toinen Iso-Paha-Hukka, kesyyntynyt sellainen.

Jatkuu ...