18.12.2017

LASSI - tähtisilmä, osa 1.



Viikko on kulunut. Kahdet pikkujoulut juhlittu. On aika aloittaa Lassin, puhumattoman pojan tarina.

Elokuun 18. päivä
klo 9
Koulua käyty vasta kolme päivää. Aamu alkaa jakotunnilla. Pienessä ryhmässä Jöröjukat, Pikkupedot ja Ärripurrit eivät varasta opettajan koko huomiota.

Lapset muovailevat kirjaimia ja minulla on hetki aikaa silmäillä hissukoita, Lassia ja Lissua. Aloitan Lissukasta: räsynukkelapsi, venytetty, vanutettu, nurkkaan heitetty ja sinne unohdettu. Silmät ovat itkun haalistamat. Ja sitten nuo rillit... pyöreät sangat korostavat hullunkurista vaikutelmaa. Rillit keikkuvat vuoroin kummallakin poskella. Nenännykeröstä ei ole niiden pitelijäksi - onneksi on sentään hörökorvat. Linssit suurentavat - eikä se ole ulkonäön kannalta eduksi, sillä Lissun vasen silmä käyttäytyy kuin marmorikuula, ei viitsi olla yhteistyössä oikean kanssa. Toisaalta väliäkö sillä - lasit ovat niin likaiset, ettei niiden läpi näkisi, vaikka katselisi.

Kävin kesällä jututtamassa päiväkodin henkilökuntaa - antoivat ymmärtää, että tyttö on yksinkertainen. Alustavasti oli sovittu testaamisesta, mutta se jäi. Ryhmässä oli monta hankalaa lasta ja häiriköiden testauttaminen tuntui tärkeämmältä. Liisa oli vähään tyytyvä lapsi ja viihtyi yksikseen, ei ottanut kontaktia. Onneksi samassa ryhmässä oli Lassi, outo lapsi sekin. Kaksikko kykki kylki kyljessä leikkinurkkauksessa tai takapihalla aidan vieressä - siirtelivät pikkukiviä keosta toiseen, sisällä palikoita. Kukaan ei ollut kuullut Lassin sanovan yhtä ainokaista sanaa. Liisalta kyllä purkautui puhetta, kun se parkui koti-ikäväänsä.

(Enempää en kerro Lissusta, sillä hänen tarinansa on jo blogissa: 'Lissu - rimpuileva risukimppu')

Puoli tuntia on kulunut ja muovailuvahat ovat vaihtuneet väriliituihin. Sotku on melkoinen. Mitä siitä! Onpa tekemisen meininkiä. Koulun jälkeen kaivelen kynsilläni liiskaantuneita muovailuvaha- klönttejä irti lattiasta jaa hinkkaan väriliituraitoja pulpettien kansilta. Lapsista ei vielä ole auttajiksi.

Ryhmätunnilla on oppilaita 13, kaksikymmentä kuusi kättä, kaksisataakuusikymmentä muovaituvahasta tahmeaa sormea työssä. Vain ala-aulan hanasta loruu lämmintä vettä. Säästölinja! Lavuaarin reunalla on saippuapala koko koulun tarpeiksi, hiekalla ja karvatupsuilla kuorrutettu, kuin pieni eläin. Siinä se loikoilee niin velmun näköisenä, etteivät arimmat uskalla sen oloa häiritä - jos vaikka puree.

JATKUU... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!