21.12.2017

LASSI - tähtisilmä, osa 4.


Pisaraakaan ei läiky


Syyskuun 12. päivä

Lassi tulee välitunnilta. Poika ei itke, mutta silmät ovat piripintaan täynnä vettä. Pisaraakaan ei valahda yli. Tuntuu oudolta. Kun lapsella on paha olo, kuuluu hänen parkua. Tämä eleetön äänettömyys - tämä on väärin.

Mitä teen. Ei ole keinoja. Olisi helppo tarttua parkuvaa, potkivaa poikaa olkapäistä ja rauhoittaa. Polvistun lattialle ja likistän lasta. Hän muuttuu hervottomaksi. Sitten alkaa hiljainen hyrinä. Kaulalleni puseron alle vierii ensimmäiset kyyneleet. Lapsi itkee.

- Tällaista on Lassi-pieni, tällaista on maailmassa, pieniä suruja ja pieniä iloja, molempiin tottuu totuttelemalla. Kyllä sinä kestät. Minä nyrkkeilen sinun rinnallasi. Ja me tiikerit, me punomme turvaverkon silmukka silmukalta, lapsi lapselta, solmu solmulta. Eikä kukaan enää sinua satuta.

JATKUU...


 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!