26.12.2017

LASSI - tähtisilmä, osa 8.



Onnenmurusia

Huhtikuun 26. päivä

Tämä viikko on omistettu arviointikeskusteluille. Tapaan koulutuntien jälkeen lasten kotiväkeä. Olen juuri saanut hätisteltyä käytävään viimeiset vitkuttelijat, Pilvin ja Tuulin. Selailen papereitani. Ensinnä on tulossa Lassi ja Lassin äiti, klo 14.20. 

Kurkkaan ovesta. Saapuvat ajallaan. Pikkuruinen Lassi kulkee rinta rottingilla pitkin koulun käytävää ja esittelee valtakuntaansa itsevarmalla äänellä: "Minun käytäväni... minun kierreportaani... minun naulakkoni... meidän kotikolo ja tästä mennään tietsikkaluokkaan".

On pakko repäistä vessapaperirullasta kaistale nenäliinaksi, on pakko niistää - saan allergisen reaktion onnenmurusista. Mykkä lapseni helisee ja kilisee kuin soittorasia. Pojan vanavedessä seuraa äiti ja liuta Lassin kopioita, pari vuosirengasta pienempiä.

Olen nähnyt veljekset viimeksi syksyllä, kun koulua oli käyty muutama viikko. Ohjasin silloin pikkuväen leikkinurkkaan ja nostin eteen laatikollisen leluja. Lapset tuijottivat aikansa koppaa. Sitten pienin taapero potkaisi sen kumoon. Autot, pallot, palikat kierivät kolisten lattialle. Alkoi totinen leikki, jollaista en ollut ennen nähnyt tai pikemminkin kuullut. Autot vilistivät pitkin lattiaa, törmäilivät toisiinsa ja kellahtivat kumoon, puiset pyörät kolisivat, rattaat kitisivät, niin kuin pitikin. Mutta surinat ja pärinät puuttuivat. Lapset kuin mykkäfilmissä. Pienin, kaksivuotias, konttasi auto kourassaan pitkin lattiaa. Ainakin tuon ikäisen kuuluisi päristä niin, että sylki roiskuu. Mutta ei! Mykät veljekset leikkivät totisina sanatonta leikkiä.

Tänään on tilaisuus toistaa asetelma. Pikkuväki leikkinurkkaan, lelulaatikko kumoon. Me leikki-iän virallisesti ohittaneet, äiti ja opettaja, keskitymme keskustelemaan. Yritän - en onnistu. Kompastelen sanoihini. En saa itseäni irti lasten äänistä. Lelunurkan supatuksen, naurunkiherryksen, räpätyksen katkaisee silloin tällöin kuopuksen kiljahdukset, kun palikkatornit sortuvat.

- Katso nyt, mitä olet mennyt tekemään, sanoo äiti. Luulit opettavasi yhtä lasta puhumaan. Opetitkin neljää!

Tarina päättyy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!