Hyvä, etteivät lapset tiedä miten koulussa opetetaan ja opitaan, voin käyttää omituisia menetelmiä. He luulevat, että luokassa kuin luokassa vastaukset taputetaan ja tömistetään, päässälaskun tulokset ilmoitetaan sormia nostelemalla silmät piukasti suljettuina ja tarinat kerrotaan yhteen ääneen. Itsestään selvää on, että Opettaja, Jumala ja Joulupukki erottavat jokaisen lapsen äänen siitä sekametelistä. Ja kaikki tämä vain siksi, että Lassi uskoisi olevansa rohkea.- Oho, kylläpä Lassi vastasi reippaasti, sanon kun näen pojan huulien liikahtavan.
- Ja taas Lassi tiesi ensimmäisenä, huomautan, kun lapsen sormet nousevat.
Totuudentorvi, Annica, käy ilmoittamassa minulle:
- Sä et taida tietää, ettei Lassi osaa puhua. Ei se puhunut tarhassa sanaakaa.
- Niinpä niin, mutta se olikin tarhassa se. Nyt käydään koulua ja tämä on eri juttu.
Iltapäivisin, tukitunnilla, Lassi opettelee huutamaan 'ei' ja 'juu' opettajan pähkähulluihin kysymyksiin tyyliä: 'onko kissalla viikset', onko opettajalla sarvet', söitkö tänään ruokalassa kuravelliä'. Poikapieni huitoo kuin rikkinäinen tuulimylly. Kun varpistaa, pulahtelevat sanat mahan pohjasta kuin röyhtäisyt. Oikeaa tai väärää vastausta ei tunneta juupas-eipäs -leikissä.
Pari viikkoa sitten tarvitsi Lassi A-äänteen tuottamiseen kaikki voimavaransa. Ensin poika ahmaisi keuhkot ilmaa pullolleen ja kun hän nosti kätensä korvien korkeudelle, AAA onnistui, eikä se ollutkaan mikään kuiskaus.
Tänään on vuorossa kirjainten tunnistamista. Heittelen karkkikaupan hyytelömäisiä kirjainnamuja pojan eteen. Kirjain tarttuu pulpetinkanteen tahmatassuin kuin sammakko, kykkii siinä vain hetken ja sitten se loikkaa takaisin karkkipussiin, ellei Lassi ehdi huutaa sitä nimeltä. Ei aikaa epäröidä. Kiireessä äänteet eivät muista takertua nielurisoihin, vaan luiskahtavat vauhdilla harvahampaisesta suusta.
Oppimisjärjestys on aika kumma: Lassi oppii ensin huutamaan, sitten kuiskaamaan ja vasta viimeksi puhumaan - jos oppii.
JATKUU...
,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos viestistäsi!