19.1.2018

Keisarin kalsarit, osa 2


Yllätystarkastus

... Rehtori seisoo kynnyksellä:

- Taidan tulla sopimattomaan aikaan, mies murahtaa hämillään ja ottaa taka-askeleita.

- Ei ollenkaan, ei sinne päinkään, takeltelen ja kömmin pystyyn lattian rajasta.

Vilkaisen ympärilleni ja tajuan mitä ajatuksia rehtori kelaa päässään: Luokassa hallitsematon kaaos! Opettajaraiska on menettänyt otteensa, burn out - ei lähde suosiolla eläkkeelle, anoo jatkoaikaa lukuvuoden loppuun.

Hetki sitten katselin luokkaani tyytyväisyyttä hyristen, nyt näen lapsilauman rehtorin silmin: Kaksi lasta pelaa noppaa pöydän alla... kolme pikkulikkaa kikattelee nurkassa... Anssi, Saara ja pesuvati - lapset lotraavat hihat käärittyinä, uittavat parsinneulaa, klemmari ja muovailuvahaklönttiä... puinen paloato törmää rehtorin kenkään. Ja mitä tekee opettaja leipänsä edestä: istuu lelunurkassa. Hyvä, ettei viilaa kynsiään tai kaivele varvasvälejään. Unohtunut on 60-luvun aapisen huoneentaulun viisaus: "Opettaja opettaa. Oppilas opin saa".

Koulumme mainostaa itseään perinteitä vaalivana (lue: vanhanaikaisena) opinahjona. 

Rehtorin plankatut kengät - minun raidalliset villasukkani, rehtorin klubitakki, solmio ja housunprässit - minun villapaitani ja tiikeritarra kämmenselässä.
Olen menettänyt todellisuudentajuni. Olenko? En tunnusta. Alan esitellä kaaosta, puran sitä kuin kaalinkerää kerros kerrokselta ymmärrettäväksi - toivon, ettei kaalimatoja osu rehtorin silmiin.

- Nopanheittelijät, Visa ja Mikki, ovat numeroneroja ja treenaavat jo kertotaulua; kikattelijat sepittävät käsinukkenäytelmää - luova prosessi; lotraajilla on menossa vakavasti otettava tieteellinen koe... 

Kutsumme tätä metodia nimellä 'vastuu ja vapaus (VA-VA)'. Pakolliset tehtävät on kirjattu taululle. Ne ovat omalla vastuulla ja loppu onkin vapaasti itse päätettävissä. Lapsi saa valita paikan, tavan, työparin... yksi keskittyy työhön, toinen leikkii sulassa sovussa.

Juuri kun sanon 'sovussa', näen Riina-pirulaisen rohmuavan itselleen kaikki viisikymmentä noppaa ja tajuan Lissukan valmistautuvan parkuun. Lissukka osaa ulvoa kuin palohälytin. Se tästä vielä puuttuu! Ehdin tuskin henkäistä, kun jo ohikiitävä Tuuli tarttuu Riinaa korvista ja sopottaa viidakon lakipykäliä suusta-suuhun - menetelmällä niin, että nenät litistyvät yhteen.

- Ehkä vaikea uskoa, mutta tämä menetelmä, mittatilaustyönä näiden lasten taidoille mitoitettuna, on työskentelytapana tehokas, siis erittäin tehokas, uskottelen rehtorille. 
Rehtori ei usko, ei kuuntele, vaan tokaisee:

- Sitä minä vain, että milloin sinä opetat oppilaitasi? 

Jatkuu...






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!