24.11.2017

EI SIITÄ SUKKAA TULLUTKAAN!

Unen avanto

Rakas Lukijani!
Tarinani ovat värjötelleet unen avannossa kohta kaksi vuotta. Kirjoitin aluksi läkähdyttävällä vauhdilla kokemuksiani 'enkelten ja pikku pirujen paimenena' kunnes huomasin kertovani vain itselleni, omaksi huvikseni. Lukijoita ilmaantui kourallinen. Väsähdin. Päätin ruveta kunnon kansalaiseksi ja ryhdyin kutomaan villasukkia. Minulla oli vinttikomerossa kopallinen lankakeriä ja kimppu puikkoja, mutta taitoni sukankutojana ei ole hääppöinen. Kantapää oikutteli ja jos yhden sukan teinkin, oli toinen jo eriparia. Olisi pitänyt laskea silmukoita, kerroksia, kavennuksia, levennyksiä, noukkia puikoille karkulaiset jne. Minä saan näppylöitä kaikenkarvaisista ohjeista. Mutta kunhan yritin. 

Eipä niistä siis sukkia tullutkaan, tuli OTUKSIA. Aloitin etukäpälästä, hännännipukasta, takamuksesta tai viiksivilloista. Minulla ei ollut aavistustakaan lopputuloksesta. Arvasin vain, ettei siitä sukkaa tulisi. Syntyi monenmoisia olioita.

Näytekappale Otuksesta nimeltä
 Villasukka
Oikeastaan näiden tekeleiden tekeminen on monessa suhteessa samanlaista kuin blogien kirjoittaminen. Niistäkin tulee mitä sattuu sana sanalta, silmukka silmukalta. Mutta kertomusteni lapset ovat sentään totisinta totta, Luojan luomia - vaikka tekeleitä ovatkin. Luojalle sattuu kömmähdyksiä, puikot putoavat, lankaan tulee soluja. Niitä me opettajat sitten työksemme puramme, harsimme ja kursimme kokoon. 

Päätin vaihtaa puikot taas kynään - ainakin toistaiseksi.
Aloitan tutulla teemalla, talutan eteesi yhden lapsistani, jääkylmän Paulin. 













  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos viestistäsi!